lauantai 17. kesäkuuta 2017

(epä)mieluisa lahja

Talvella kävin kylässä kitaristini Ässän luona. Siellä nökötti pihalla heille tarpeettomaksi käynyt fudis-maali.
-Oisko tosta Pojalle? Kysy Ässä
- No joo, miksei vastasin

Sitte heti jo olikin viimelauantai (käyn siis kylässä yhtenään) ja Ässä kurvas pihaan jäätävän putkikasan kanssa..
-Ööö mikä toi on ihmettelin
- No tää on se maali, Ässä katsoi mua kuin vähä-älyistä

Niin just.. Olin sen jo unohtanut enkä taatusti ois ollu et 'joo tänne vaan' jos oisin tajunnu maalin olevan talon kokoinen. Siis ihan hirvee, vois todella rakentaa huvilan sen alle. Mut Poika (jalkapallokreisi) on onnellinen joten niinkait sit mäkin muka oon. Pah

Aa sai ilon tehdä putkikasasta maalin, (Taustalla näkyvä vanha maali muuttui vauvojen kokoon tämän jättiläisen rinnalla)
 

Mä taas tuttuun tapaan istuin seuraneitinä ja jakelin ohjeita jotka ei hyödyttäny ketään. (Tuskin niitä kukaan ees kuunteli)

Ps. Tasan 2 viikkoa Gnr keikkaan. Alkaa olla aika epätodellinen olo. Ihan friikkiä.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Aarteita

Beibi asustaa osat viikosta tyttönsä kans meillä. Ja silloin kun eivät oo meillä niin ovat omassa himassaan kerrostalossa. Ja nyt siellä kerrostalon pihalla on vaihtolava, jonne kaikki talon asukkaat saavat viedä romunsa. Joten ei lienee vaikea arvata kuka siellä käy penkomassa joka ilta.. No empähän turhaan oo käyny, siis hyvänen aika mitä aarteita sieltä oon kotia roudannut..

Hyllykkö, laukku ja pullot oli jonkun toisen roskia.
 

Siis nää matot.. Paras löytö ehdottomasti. Toinen meille,toinen Beibille(piti muka esittää etten oo ahne) Haisevat vaan imelältä hajuvedeltä, joten mattopyykki odottaa. Hyi.


Nämä kirjat. Oh lord! Jännärit jätin odottamaan toiselle tonkijalle.

Kori ja lampunjalka.

Keinutuoli. Siis mitä ihmettä kuin hulluja ihmiset on kun nakkoo aarteita pois. Tää meni Beibille koska mä en tykkää keinua. Eikun siis siksi että kun oon niin antelias!!

Ja tämä maailman söpöin pikkujakkara. Sopii täydellisesti puuhellan eteen. Tosin Aan pitää laittaa tuki toisen jalan taakse, ellen sitten halua rojahtaa lattialle.